Luento 6 – korvaus
Tulevana
opettajana (nimenomaan kuvataiteen) tulen toimimaan myös taidekriitikkona.
Taidekritiikki on tällöin minulle väline oppilaiden arvioinnissa. Mielestäni
opettajan olisi todella tärkeää perehtyä kuitenkin tarkemmin siihen, millaista
hyvä taidekritiikki on. Hänen tulisi kyetä erottamaan oppilaiden
henkilökohtaiset ominaisuudet kokonaan pois arvioinnista ja keksittyä
pelkästään teoksen ja työskentelyn arviointiin. Tärkeää on välttää (samoin kuin
kaikessa taidekritiikissä) taiteilijan eli oppilaan mollaaminen ja ivaaminen, ja keskittyä itse taiteen kritiikkiin. Toisaalta
voisin opettajana laittaa myös oppilaat taidekriitikoiksi! Tällöin se tukisi
myös yleisiä oppimiseen liittyviä tavoitteita, kuten kriittisen ajattelun
kehittymistä.
Olen
huomannut, että pohdin liian usein taiteen tekemiselle jostakin syystä jonkinlaista
”oikeutusta”. Jos kyseessä olisi matematiikan opiskelu, olisi paljon
hyväksyttävämpää tehdä sitä ja tätä. Tuntuu, että taidetta ei vielä nähdä niin
tärkeänä asiana, jotta sille voitaisiin yhteiskunnassa antaa sen ansaitsema
arvo. Siksipä meidän taiteen ammattilaisten olisi hyvä korostaa tätä taiteen
tehtävää kriittisen ajattelun kehittäjänä. Kriittisellä ajattelulla on tärkeä
ja yhä enemmän korostuva merkitys tänä päivänä kun kaikenlainen tieto on niin
helposti saatavilla, että meidän tulisi osata itse erottaa validi tieto
valheellisesta.
Oppilaan
esteettinen ja eettinen tietoisuus pääsee mielestäni kehittymään hyvin taidekritiikin
harrastamisen myötä. Ne ovatkin tärkeitä ominaisuuksia ihmiseksi
kehittymisessä. Niitä taitoja voidaan hyödyntää monessa muussakin elämän
osa-alueessa taiteellisen ajattelun kehittymisen lisäksi.
Kommentit
Lähetä kommentti