Luento 2 - korvaus

Luento 2 – korvaus 

Taide todellakin näyttää enemmän kuin argumentoi -oikeastaan pidän taiteesta juuri sen vuoksi. Se tarjoaa tavallaan niin laajan liikkumankentän; ”tämähän voi tarkoittaa tätä tai sitten se voi tarkoittaa jotakin ihan muuta.” Taide pakottaa ajatuksen liikkeelle. On hyvä, että on olemassa taiteen kenttä, sillä sen kautta voidaan käsitellä myös sellaisia aiheita ja asioita, joihin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Tuntuu hyvältä, että taide herättää tunteita ja ajatuksia.

Millaista ongelmanratkaisua taiteen tekeminen on tai onko se aina sitä? Ajattelisin niin, että taiteilija joutuu väistämättä joka kerta teosta tehdessään pohtimaan erilaisia pulmallisuuksia, joita hän ei tosin välttämättä itse koe kovin pulmallisina vaan saattaa olla, että ne ovat jopa mielenkiintoisia ja intoa nostattavia tilanteita. Mielestäni juuri se on ongelmanratkaisua, että taiteilija pohtii, millaisia elementtejä hän voi työssään käyttää, jotta hänen mahdollinen sanomansa tulkitaan oikein (mikäli taiteilija toivoo sitä).

Kuvan tarkastelutasoja ovat kuvailu, tulkinta, analyysi ja arvottaminen. Voikohan taiteen tarkastelija tehdä koskaan tulkintaansa taideteoksesta ilman toisten ihmisten luomia valmiita tulkintamalleja? Ehkä ei. Ne lienevät niin sisäänrakennettuina meissä, että teemme tulkintojamme juuri siten, miten olemme huomanneet muiden tekevän niitä. Todennäköisesti kaikki vallalla olevat poliittiset aatteet, yleinen ilmapiiri ja taiteen maailmassa vallitsevat ”säädökset” ohjaavat tulkintaa voimakkaasti. Ehkä siihen voi kuitenkin harjaannuttaa itseään, että oppii jotenkin pois niistä, ja haluaa nähdä taiteen kokonaan uudella tavalla.

Mimeettinen taide jäljittelee luontoa tai todellisuutta. Formalismiin kuuluu puolestaan taideteoksessa olevien muotojen merkityksen korostaminen. Muodon kautta syntyy tunne siitä, että tämä on taidetta. Ekspressionismissa on kyse taiteilijan kokeman tunne-elämyksen siirtämisestä taideteokseen. Tällöin taiteilija nähdään itsensä ilmaisijana, ja taiteella voidaan hakea esimerkiksi samaistumisen tai elämyksellisyyden kokemuksia. Institutionalismiin kuuluu se hauska ajatus, että kuka tahansa ihminen voi olla taiteilija, ja mikä tahansa voi olla taidetta. Tuo huvittaa minua. Pohdiskelen, viekö se työkseen taidetta tekeviltä henkilöiltä pois jotakin, mikäli todetaan, että no kuka tahansa voi olla taiteilija ja mikä tahansa on taidetta.