Luento 3 - korvaus

Luento 3 – korvaus

Kuva-analyysia tehtäessä siihen vaikuttavat 4 eri osa-aluetta: tietysti itse teos, vastaanottaja, tekijä ja konteksti, josta teosta analysoidaan. Biografiseen lähestymistapaan kuuluu, että teosta analysoidessa kiinnitetään huomiota taiteilijan omaan elämään ja sen tapahtumien kautta avataan teosta. Biografinen tutkimus kuulostaa kiinnostavalta, sillä taiteilijan elämään tutustuminen antaa väistämättä uusia näköaloja taideteoksen tutkimiseen. Taiteilijan tausta ei kai voi olla olematta edes jotenkin sidoksissa esimerkiksi oman aikansa yhteiskunnallisesti merkittäviin seikkoihin. Lisäksi on kiinnostavaa kuulla, millainen taiteilija on henkilökohtaisessa elämässään -kuta enemmän taiteilijaa tuntee, sitä helpompaa ja mielekkäämpää hänen teostensa tutkiminen usein on.

Biografisesta analyysista on myös se hyöty, että se auttaa katsojaa jäsentämään teoksen suhteessa aikakaudelleen tyypilliseen taiteelliseen ilmaisuun. Tällöin katsoja voi pohtia, mitkä asiat ovat ehkä vaikuttaneet taiteilijan valintoihin ja minkä vuoksi taiteilija on tehnyt juuri ne valinnat, jotka hän on tehnyt. Tämä tuntuu hyvin kiinnostavalta, sillä sehän on samalla historiantutkimusta, joka puolestaan auttaa aina ymmärtämään paremmin myös nykyhetkeä (ja nykytaidetta?).  

Formalistinen analyysi tuli vastaiskuksi biografiselle analyysille. Siinä alettiin arvostaa teoksen muodollisia ominaisuuksia. Tällöin kiinnostus lähti pois kokonaan taiteilijasta, haluttiin vain löytää teoksesta itsestään erilaisia muotoja, jotka muodostavat teokseen ytimen, sisällön. Merkittävää oli, että taiteen ei tarvinnut olla esittävää, vaan riitti, että taide sisälsi aisteilla havaittavissa olevia ominaisuuksia.  

Taide vaatii aina teoksen ja sen tekijänsä lisäksi myös yleisön. Niin, eikö se sitten ole taidetta kun räpeltelen itsekseni joskus iltaisin jotain suttuisia akvarellejani? Tuohan se oman lisänsä siihen, että joku katselee teosta ja ajattelee siitä jotakin. En silti ajattele, että tekemäni sutiminen ei olisi taidetta. Toisaalta, ei sitä kuitenkaan kukaan voi kutsua taiteeksi, kun ei ole todistamassa, että se todella on olemassa -eikä toisaalta kukaan voi myöskään väittää, etteikö se olisi taidetta. Eli kaipa siihen vaaditaan joku, joka sen taiteeksi myöntää. Ehkä en voi itse toimia ainoana yleisönä omalle taiteelleni?