Viikko 3: Originaalin äärellä

B9 - Kasvotusten



Kun katselin avainteoksen reproduktiota ensimmäisen kerran, näin teoksessa baari-illan veikkoinensa. Ajattelin silloin, että tunnelma on teoksessa yhtäältä lämpöinen ja kotoisa, toisaalta revittelevä ja sekava. Reproduktiota oli melko helppo analysoida tällä tavalla. Originaalin äärellä tilanne olikin hieman toisenlainen.
Kun kohtasin originaalin silmästä silmään, en enää kyennytkään pysähtymään analyyttisten kysymysten äärelle. Minua alkoi kiinnostaa se, miten teos oli toteutettu. En ollut osannut odottaa, että teos olisi kooltaan niin suuri. En ollut myös huomannut reproduktiosta, että maalauksen pinta on osittain erilaisten revittyjen ja leikattujen pintojen kokoelma. Reproduktiossa pinta näytti tasaiselta maalauspinnalta. Originaalin tutkiminen oli visuaalisesti huomattavasti antoisampi kokemus kuin reproduktion tarkastelu tietokoneen ruudulta, mutta ne molemmat herättivät minussa erilaisia ajatuksia. Reproduktiossa teosta oli helpompi katsella kokonaisuutena, mutta originaalin äärellä pysähdyin tarkastelemaan yksityiskohtia, ja vasta pois lähdettyäni huomasin, etten ollut tullut tarkastelleeksi työtä kovinkaan kokonaisvaltaisesti. Yksityiskohdat olivat niin kiinnostavat, että jumituin niihin koko ajaksi, jonka teoksen luona vietin. Valojen ja varjojen leikki ei ollut reproduktiossa esille nouseva seikka, mutta itse näyttelyssä ne aiheuttivat hyvin kiinnostavia ilmiöitä. Minua kiinnosti käydä tarkastelemassa lähempää erilaisten revittyjen pintojen luomia varjoja, sekä sitä, miten valaistus vaikutti maalauksen tunnelman vaihteluun. Pinnan repaleisuus toi rauhattoman fiiliksen teokseen.

Kommentit